Pörhö pörhönen, pötkylä, lepakko sekä muita opettavaisia nimiä

Klara vappen vaan Suomen kansa! Valitettavasti minulla ei ole sen ihmeempiä vappuaiheisia kuvia tarjota teille, koska unohdin juhlia vappua. Ehkäpä nämä ällöttävän söpöt koirakuvat lohduttavat sorrettuja mieliänne. Tiedän, tiedän, Onni olisi ollut kuvottavan ihana karnevaalihatussa ilmapallojen keskellä, mutta eiköhän me olla sitä kuvastoa nähty jo tarpeeksi synttärikorteissa.

Operaatio kynsien leikkuu herra Mesikämmenen kanssa:

Ehkä edellinen kuva hiukan vääristää Onnin tassun suhteita, mutta kyllä ne aika isot ovat. Havahduin yksi päivä, että hetkonen, minkä päällä tuo seitsemän ja puoli viikkoa vanha pentu oikein seisoo? Myöhemmissä kuvissa esiintyy tassuvertailua Ninjan kanssa niin ymmärrätte tilanteen vakavuuden.

Näin nätisti kaikki käy kivasti:

Olen tässä viime aikoina kiinnittänyt huomion siihen kuinka nätisti Onni antaa käsitellä itseään. Okei, tottakai ensin vähän kapinoidaan ja muristaan, kun heitetään nätisti selälleen, mutta sitten Onni alistuu kohtaloonsa eikä tee mitään. Olenko minä siis oikeasti opettanut alle luovutusikäiselle pennulle, että pitää olla nätisti, kun kynnet leikataan? Oikeastaan uskon siihen teoriaan, jonka mukaan kaikki eläimet ymmärtävät ennemmin tai myöhemmin, ettei minulle auta ryppyillä, helpompi on vaan alistua tyranniani alle ja nauttia maisemista tossuni alla... Nojaa, ei täällä ihan niin tiukka kuri ole, mutta jotenkin niin se menee, kun kissat ja koirat tajuavat, että pinteestä pääsee pois rauhoittumalla.

Dumbo:

Onnin rauhallisuus ei rajoitu vain kynsien leikkuuseen vaan Onni on sylissäkin suurimman osan aikaa todella nätisti. Ei ole kertaakaan ollut läheltä piti tilannetta sen kanssa, että Onni olisi yrittänyt rimpuilla sylistä pois. Onni viihtyy sylissä, varsinkin, jos kävelen tai puuhailen samalla. Protestoiminen ilmaistaan murisemalla ja ehkä sen jälkeen vähän rimpuillaan ja yritetään näykätä, mutta se loppuu melko lyhyeen ja rauhotutaan mököttämään. Hieman vieraampia ihmisiä testaillaan kyllä, että p**kele päästä alas ja rimpuillaan, mutta opastan vieraita pitämään Onnin sylissä, jottei tämä harhaluulo höynäytettävistä ihmisistä vahvistuisi. Kaiken kaikkiaan Onni on todella helposti käsiteltävä.


Ainii! Onni myös jää selälleen, vaikkei pitelisi kiinni. Se on erittäin liikuttavaa, kuten "Dumbo" kuvasta näkyy.


Onni on todella kiinnostunut musiikista, varsinkin kitaroista ja erityisesti kitaroitten jalustoista. Niitähän meiltä löytyy. Niin kauan saa järsiä, kunnes kitaroihin alkaa ilmestyä pieniä hampaan jälkiä. Lelinan ollessa kylässä katselin, kun Onni järsi Lelinan rillikoteloa. Annoin Onnin tehdä sitä hetken ennen, kun otin sen pois. Olkoon se Onnin lahja Lelinalle, kun kaipailee pentuaan kotiin. Myöhemminkin on varmaan hauska katsella, että "Voi miten pienet ja terävät hampaat sillä on ollu!".

Alla oleva kitara on muuten erittäin lahjakkaan kitaramaakarin Pasi Töytärin tekemä. Betti tilasi kyseisen "Rebeth Cross Custom":in itselleen. Tässä Pasin Myspace.

Kitaran hihna on aika hyvä tappelukaveri:

Nyt sitten paljastui Pienen koiran blogin todellinen kirjoittaja! Se on Onni, kuten arvata saattaa. Minä kirjoitan ja Onni oikolukee sen käyttäen paljon punakynää. Tämä tieto julkaistaan nyt, koska Onni on kyllästynyt siihen, ettei saa rankasta työstään kirjoittavana koiranpentuna tarpeeksi kiitosta ja kunniaa.

Pienen koiran blogin todellinen kirjoittaja:

Välillä Onni viihtyy pitkiäkin aikoja sylissä. Julkaisin irc-galleriassa hienon videon, jossa Onni yrittää syödä housuni. Inspiroiduin videoista taas sen verran, että julkaisin sitten kyseisen videon youtubessa ja tein myös toisenkin. Laitan videot tämän merkinnän loppuun.

Kiva pikku sylikoira:

Esimakua lopussa olevaan videoon
"I'll eat your pants, you don't need them, I'm hungry!":

Kuten seuraavasta kuvasta näkyy, Onni ei ole mikään pieni pentu ollenkaan. Onni ei onnekseni ole kuitenkaan ylipainoinen, koska kylkiluut tuntuvat selvästi. Onni on muuten vaan iso ja älyttömän pörhö. Hehkuttelen jälleen piakkoin julkaistavaa 8. viikon painokäyrää! Hihii!

Possu:

Onni osoittaa monipuolisuutensa:
litteä tulkinta:

Onnista tulisi todella hieno mainoskoira, harmi vaan 'mainoskuvat' eivät onnistuneet niin hyvin. Tiedättekö kuinka vaikea on kuvata lähes täysin mustaa ennalta-arvaamatonta karvapalloa? Ei se ei ole helppoa ollenkaan, sillä suurimmassa osissa kuvia Onni näyttää mustalta reiältä todellisuudessa. Palataanpas mainoskoira asiaan.. Söin sohvalla köllötellen jädeä ja tarjosin Onnillekin, mutta pojallepa ei maistunut. Sottapytty, kun olen sotkin hameeni jätskiin ja Onni kiinnostuikin siitä erittäin paljon. Seuraavana päivänä käyttäessäni hametta, en löytänyt kyseisiä tahroja ollenkaan. Kylmän hikoilevan jäinen jäätelöpakkaus oli sen sijaan sensaatio ja sen kimpussa häärättiin pitkään. Sitä nuoltiin, purtiin ja, no, sen kanssa leikittiin. Valitettavasti itse mainoskuvat epäonnistuivat täysin, pöh.

Ennen kaikki oli paremmin,
ei ollut värejä pilaamassa maisemia:

Tulen aivan varmasti jälkeen päin päivittelemään, että hetkonen, kuinkas iso se Onni oikein oli! Tämähän ei kerro mitään siitä kuinka iso Onnista tulee, mutta täytyy myöntää etten ole pitkään aikaan käynyt katsomassa chihuahuan pennun painotaulukkoa, mutta tarkastetaanpas missä mennään, ihan viihteen vuoksi. Eli taulukon mukaan Onnin pitäisi olla seitsemän viikkoa vanhana vajaa 700 grammaa. Kuten tiedämme kukikkaasta kaaviostani, niin Onni painoi sen ikäisenä 1100 grammaa. Periaatteessa voisi ajatella, että minulla onkin täällä kaksi koiraa yhden karvoissa. En aio vieläkään paljastaa jättiläisemme tämän hetkistä painoa. Pihihhii!

Betti piiloutuu pikku-Onnin taakse:

Olen erittäin ilahtunut tästä chihumaisesta taidosta kallistella päätä. Onni tekee sitä, kun hänelle puhuu. Onni istuu tomerana ja tuijottelee vaihdelleen kenoisuutta puolelta toiselle ja välillä pää keikahtaa täydelliset 90 astetta, josta minulla ei ole vieläkään kuvaa.

Onni!:

Tosin, kun kutsun Onnia, saatan saada nykyään luokseni kaksi koiraa. Eilen kysyin Ninjalta, että "Missä Onni on?", niin Ninja juoksi täysiä ohitseni ja haki Piparipojan. Onni tuijotti tapahtumaa sylistäni.


Koirakirjoissa on lukenut jotain erittäin tärkeää vinkuleluista, mutten kuollaksenikaan keksi, että mitä, joten älyttömän vastuullisena kasvattajana ostin Onnille oman vinkulelun. Sen nimi on Latex-Kala. Ninjalla oli aikoinaan Kumikana, mutten tiedä mihin se on mennyt. Ehkä se on mennyt samaan paikkaan kuin vasemman jalan sukat. Onni on tykännyt Latex-Kalastaan, vaikka tuntuu, että Onni riemuitsee yhtä paljon kuivuneesta huonekasvin lehdestä kuin mistä tahansa huippu kalliista ja asiantuntijoiden kehittelemästä älylelusta. Onni harrastaakin sitä, että ensin tapellaan jonkun lelun kanssa, sitten hyökätään salamana seuraavan kimppuun ja muutaman sekunnin päästä seuraavan. Mikään lelu ei siis mene hukkaan tai ole käyttämättömänä. Lelut myös mystisesti vaihtavat huonetta. Sohvalle viereeni on ilmestynyt Kissa, joka toimii Onnin unileluna makkarissa.

Onni on ihan niikun Ninja pienenä! ...ehehhee... Tai no...:

Yllä ja alla olevissa kuvissa näkyy totuus Onnin tassuista. Ne on valtavat. Ne on älyttömän hirvittävän kammottavan käsittämättömän totaalisen pelottavan uhkaavan paniikinomaisen legendaarisen ISOT. Sellaisia hassuja ne koiranpennut on, kun yksi osa ruumiista kasvaa yhtäkkiä ottamatta huomioon muita kropan suhteita.

Iloisesti tassuvertailussa:

Veljeni Antti tuli kylään ja Onni tykkäsi kapinoida Antin sylissä. Antti ei myöskään ollut valppaana tai ei tajunnut ohjeitani, kun kipaisin keittiössä Onnin ollessa Antin kanssa sohvalla, niin Onni ponkaisi neljällä tassulla alas sohvalta ja laskeutuikin oikein hienosti samaisille tassuille. Okei, periaatehan on se, ettei koira saisi hypätä mistään alas minne ei ole itse päässyt, mutta tälläistä tämä välillä. On Onni toki aiemminkin lennellyt sohvalta ja sängyltä, mutta sattuneesta syystä olen ollut vähän hyshys asiasta. Onni on siis kestävää tekoa, onneksi, kuten äitinsä ja isänsä. Kyllä pienen ja hennon pennun kanssa saa olla sydän kurkussa koko ajan, mutta Onnin kookkuus luo ihan mukavaa varmuutta siitä, ettei Onni ole posliinista tehty. Muistan kyllä olleeni Ninjan kanssa ihan supervarovainen pentuna. Mikä lie päässä haksahtanut, kun olen vakuuttunut, että Onni pysyy hengissä ilman hirveää panikoimista ja hyysäämistä.

Antin siskon tyttären poika Onni:

Ninja on tuntunut tajuavan, että kun Onni on lattialla niin Ninjan pitää olla jossain korkeammassa maastossa. Kiitos siis älykkään koiran, etten joudu pitämään Ninjaa aina yksin makuuhuoneessa päiväsaikaan. Tämä järjestely sopii minullekin paremmin ja nöppöinen Ninjani saa olla lähelläni, kuten esimerkiksi nyt, tuossa sohvan tyynyn päällä selkäni takana. Onnin simahtaessa Ninja saattaa alkaa tuomaan lelua tai puuhastelemaan muuta lattian rajassa.

Herra Pörhö Pörhönen:

Ylläolevan kuvan julkaisin, jotta näette todella kuinka komea pörhö Onni on. Vai siis, ettekö te ole olleet jo siitä vakuuttuneita? Onnia ei häirinnyt, että Ninjan pentukori oli mennyt nurin, koska sen päällä oli yhtä kiva lekotella. Ninjaa se sen sijaan ärsytti ja koria yritettiin kuonolla kääntää.

Onni näyttää tytöille mallia:

Pyrin nyt käymään usein moikkaamassa Liloa ja Myytä. Viimeeksi oli erityisen vaikea kuvata koiria, koska Onni viihtyi välittömässä läheisyydessäni, kuten selkäni takana ja muut koirat seurasivat perässä. Minulta löytyy paljon kuvia karvoista ja vauhtiviivoista, muttei sitten näiden parin kuvan lisäksi muuta. Veljeni koira Banton on kuulemma tulossa ensi viikonloppuna käymään ja olisi todella kiva, jos Onni tapaisi vielä ison ja kivan koiran.

Onni the Man:

Olenhan minä Onnin takapuolta joutunut pesemään paljonkin, kuten olen laajalti mainostanutkin, mutten tiedä pitääkö Onni vedestä. Tein eläinkokeita Onnilla ja laitoin Onnin pieneen vatiin, jossa oli vähän vettä.

Mä taidan haluta täältä pois:

Kuten kuvasta näkyy, ei ollut kauhean kivaa. Elättelemme kuitenkin vielä toiveita, että Onnista tulisi vesipeto. Pesin tuossa samalla Onnin mahan alusen, kun herra ei itse ymmärrä putsata pippeliään, jonka hieno karvatupsu sotkee kyllä massun ja vähän joka paikan pissiin. Se näistä pippeli puheista, tiedämme kyllä kaikki kuinka hieno se on.

Ja sitten kuivataan! Noniiiin, aaaaaa, kuivaa ja puhdasta tulee:

Koko tämä pesemiseksi kutsuttu juttu uuvutti Onnin ja herra kävi aurinkoon nukkumaan ja kuivattelemaan turkkiaan. Odottakaas vaan, kun pesen Onnin kokonaan!



Kuten taisin jo aikaisemmin sanoakin, Onni on todella nätisti ulkona. Onni joko kulkee takkini sisällä tai noin nätisti käsissäni. Ei voi kuin ihailla, kun toinen on niin kaikin puolin täydellinen koiranpentuna olemisessa. Kuuseen kaikkien ihmisten kauhuskenaariot ja puppu puheet. Lelina tulee saamaan Onnista aivan ihanan ensimmäisen koiran. Minä tulen epäilemättä olemaan aina ylpeä ja rintarottingilla kasvatistani. Heh heh, taitaa nousta appelsiinimehut päähän, mutta minkäs teen, kun Onni on niin täydellinen, että pakko olla tai olisin vähän niiku vajaa.

Kevättä rinnassa:

Olen ollut jo pitkään vakuuttunut, että Onni on koira, mutten välttämättä ole enää. Onni tappeli erittäin innoissaan ja hartaasti kissojen raapimapuun kanssa. Missä olen nähnyt tämän ennenkin? Ainiin, kissojen ollessa pentuja. Huomatkaa kuinka hienoon kuntoon kissat ovat saaneet raapimapuunsa. Isäni on vaihtanut siihen narut monen moista kertaa.

Onni teroittaa kynsiään:

Lopuksi vielä lupaamani videot. Enjoy!!!

Tällä hetkellä Onni nukkuu sylissäni... Ei raaski nousta...