Rupinenät filmitähtinä

Onnin painokäyrästä näkee milloin ruoka on ollut hyvää ja milloin ei. Onnille tuli täyteen 6 viikkoa 2.4 eli viime lauantaina ja tällä hetkellä potra poikamme painaa yli kilon! Huomaan kyllä, että Onni on paljon isompi kuin pikkuriikkinen Ninja. Selatkaa vaan blogin ensi merkintöjä kohti, mistä löytyy Ninjan pentukuvia. Ninjan neuvolakortin mukaan Ninja painoi 3 kk vanhana 0,9 g ja 4 kk vanhana 1,2 kg. Taidan alleviivata tätä asiaa oikein kunnolla, mutta minusta se on erityisen huvittavaa.



Eräällä rehufoorumilla kerrottiin, että rönsyliljasta, joka ei ole myrkyllinen, tulee myrkyllinen imettyään itseensä huoneilman nikotiinin ja saasteen. Huomatkaa taas tuonkin lauseen takana oleva melkein perusteltu logiikka. Jos asia on jotenkin logiikalla pääteltävissä, se tekee asiasta totta. Pohjana tuolle absurdille väitteelle oli se, että rönsylilja puhdistaa huoneilmaa. No, meidän ikkunalaudalla kasvavien rönsyliljojen multa ei ole kotoisin Tsernobylista, joten karsittuani vuoden tai kaksi killuneet rönsyt vekka, annoin koirille osansa, mitä tuhota.

Noniin! Nyt tuli MAAILMAN VIIMEISET SÖPÖT KUVAT otettua,
koska tämän jälkeen ei ole mitään järkeä kuvata mitään söpöä,
koska mikään ei ole tämän söpömpää:

Voih, minä vallan sekoan tämän söpöyden lävistettyä sydämeni hattarapilvillä, marenkisateella ja päivänkakkarasäteillä. (apua päästäkää minut ulos näistä sulkeista)

Ninja on vakuuttunut, että Onnin kupissa on parempaa ruokaa:

Nyt kyllä menee romukoppaan kaikki hienot periaatteet 'koira ei itseään nälkään tapa'... Niin, aivan, eivät koirat niin vieläkään tee, mutta en ole halukas ottamaan asiasta selvää ja valmistan sydänkäpysilleni (hus pois siitä) koirilleni erilaisia herkkuruokia, koska kaikki nirsoilu kummankaan osalta tuntuu ikävältä. Ninja on laihtunut vähän turhan paljon ottaen huomioon, että neiti imettää vielä. Maitoa tulee tihkuten ja tykkään, että äidillä ja pojalla on edes jotain sopuisia harrastuksia yhdessä. Onnilla ei nyt ole hätää, mutta mummot nyt on tälläisiä herkkujen tuputtajia. Lelinakin on puhunut, että valmistaisi itse Onnille ruoan, joten mikäs siinä sitten.

Pieni rupinenä:

Turvotetut raksut eivät olleet Onnin mieleen ollenkaan, mutta kuivia on kiva natustella. En nyt muista kuinka pitkään turvotin Ninjalle ruoan pentuna, mutta luulen Ninjan saaneen erilaisen kasvatuksen ja ruokavalion kasvattajallaan. Yritän laittaa Onnin ruoan kylmään, kun poika on lopettanut ruokailun, jotta se pysyisi tuoreena ja kosteana, mutta koska olen tälläinen bimbo, niin ruoka unohtuu yleensä lattialle ja kuivuu. Ilmeisesti Onni on tullut siinäkin äitiinsä, koska kuivunut ruoka on paljon jännempää kuin kostea ja kuivuneita lihankimpaleita natustetaan matolla antaumuksella. Muutenkin Onni on kuin äitinsä ja kantaa ruokaa matolle syötäväksi. Mikä ihme siinäkin on?

Kuuluisan korvankääntäjän korvankääntöunet:

Pari päivää sitten aurinko paistoi niin nätisti, että vein Ninjan puistoon ja potkimme auringonlaskuun asti palloa. Se onkin ollut aina yksi mieli harrastuksistamme. Voisi kai videokuvata joskus kuinka etevä maalivahti ja pelaaja Ninja on. Tapasimme sinä päivänä kuusi koiraa, joista kahta yritettiin salaa takaa haistella.

Hellä hetki:

Kotiin palattuani puuhailin Onnin kanssa ja huomasin Onnin nenässä ikävän näköisen haavan. Koirat olivat olleet kahdestaan hakiessani Ninjan ulos enkä ollut tutkaillut Onnia sen tarkemmin. Ilmeisesti vuoden äitimme oli jälleen kerran purrut Onnia. Tämän jälkeen koirat eivät ole olleet enää keskenään vaan toinen sijoitetaan makkariin, riippuen siitä onko Onni hereillä vai ei. En kuitenkaan ole valmis erottamaan koiria kokonaan toisistaan, koska on niillä hyvätkin hetkensä, joten jos Betti tai minä olemme kotona saa koirat olla vapaasti koko asunnossa.

Onni tahtoo koloonsa ja Ninja kupsuttaa pentukoriaan:

Näin se tapahtuu: ensin oikealla tassulla viisi ruopaisua
ja sitten rytmikästä kupsuttamista kummallakin:

Onni opiskelee kuinka kupsutetaan oikeaoppisesti:

Hommahan menee niin, ettei koiraa voi tai saa rangaista jostain mistä se ei jää rysän päältä kiinni. Koira ymmärtää välittömän syy ja seuraus -suhteen (ei tosin aina niin kuin ihminen soisi), muttei ymmärrä, että miksi omistaja karjuu, jos hän vain tulee häntä heiluen ovelle. Koira ei ymmärrä siltikään, vaikka omistaja työntäisi koiran kuonon rähjäyksen aiheuttaneeseen kakkakikkareeseen. Kuulin aikoinaan lapsesta, joka oli niin tuhma, että häntä piiskattiin, mutta se ei tuntunut tehoavan. Piiskaamista kuitenkin jatkettiin niin kauan, kunnes lapsi tuli itse piiskattavaksi ja vanhemmat olivat kauhuissaan. Lapsi kertoi olleensa tuhma ja tietävänsä saavansa nyt piiskaa. Vanhemmat lopettivat lapsen piiskaamisen siihen. Lapsen ja koiran logiikalla tuhman tekemistä ei lopeteta, mutta seuraukset opitaan hyväksymään asiaan kuuluvina.

Eivät ne aina ihan saman rodun, lajin tai maailman edustajilta vaikuta:

Käyttäydyin siis kuin mitään ei olisi tapahtunut, koska minun näkökulmastanihan asia oli niin. En vältellyt Ninjaa tai antanut huomiota yhtään vähemmän. Onni ei vieläkään osoittanut pelkoa äitiään kohtaan vaan oli oma itsensä. Ninja sen sijaan, vaikka meillä oli ollut niin kivaa ulkona, luimuili koko illan. Ikään kuin Ninja olisi odottanut asiaan kuuluvaa rangaistusta koko olemuksellaan. Sitä ei tullut.

Olihan pissikuva lopulta julkaistava,
kun se tehdään niin hienosti ja sanomalehdelle:

Tämän tapahtuman jälkeen ei ole ollut minkäänlaisia välikohtauksia ja toivon, että olemme päässeet niistä eroon. Meillä on täällä varotoimet, joita noudatamme mahdollisimman tarkkaan: Onni pidetään kaukana tai vahditaan vierestä, kun Ninja syö. Koirat ruokitaan samaan aikaan. Lelut, joihin Ninjalla on tunneside siirretään päiväsaikaan piiloon. Ninja ei saa leikkiä Onnin leluilla, siten alkaa omimaan niitä ja tulemaan mustasukkaiseksi niistä. Koirat eivät ole koskaan kahdestaan ilman valvovaa ihmissilmää. Jos koirat ovat vierekkäin, kummallekaan ei anneta huomiota vaan huomiota annetaan erikseen toisen ollessa kauempana. Jos Ninja selkeästi haluaa olla rauhassa ja Onni ei tajua sitä, Onni siirretään muihin puuhiin.


Joku viisaampi on varmaan yhä sitä mieltä, että Ninjan ongelmainen käytös johtuu minusta, koska en ole toiminut Jumalan lain... eikun hätkähdyttävästi samanlaisten koirakirjojen ohjeiden mukaan. Kritiikkini kaikkea painettua tekstiä kohtaan on aiheellinen ja perusteltu, koska kirjoja, jopa kuinka arvostettuja koirakirjoja, saa painaa kuka tahansa kellä on siihen varaa. Minäkin voin painaa kirjan, jossa kerrotaan, että koiran kakka on terveellistä ja siinä se on, painettu teksti, mutta se ei tee siitä totta. Koirakirjat toistavat samoja fraaseja ja ohjeita, ei siksi, että ne olisivat yleisesti hyväksyttyjä tosiasioita vaan koska kaikki kirjat sanovat samaa, joten sen täytyy olla totta, joten painampas saman tiedon eri sanajärjestyksessä omaan opukseeni ilman, että olisi minkäänlaisia todisteita tai tutkimuksia tukemaan tätä näkemystä. Ehkä sellaisia on tehty, mutta nämä julkaisut ovat unohtaneet ne jonnekin. Onhan se vähän ikävää, kun en luota edes Paulo Coelhon tai Kafkan sanaan ehdottomana totuutena, mutta samalla riemuitsen ja ylistän ihmisille suodun ajattelu- ja päättelykyvyn täydellistä vapautta. Koska emme elä totalitaarisessa yhteyskunnassa, meillä on oikeus myös toimia oman ajattelu- ja päättelykyvyn ohjaamalla tavalla.


Minut on aina tunnettu 'vastarannan kiiskinä' tai 'omantien kulkijana' ja olen aina epäillyt tietoa niin pitkälle, että ystäväni ovat olleet minulle raivoissaan, koska en hyväksy asioita, jos katson epäilykselle olevan sijaa. Tästä syystä olen erottunut yhteisöstä kuin yhteisöstä (koulu, foorumit, työpaikka, baari...) hyvässä kuin myös pahassa. Toiset kiittelevät tyyliäni ja skeptistä sarkasmiani, kun taas toiset pitävät minua raivostuttavana päällepäsmärinä ja mies-/nais-/eläin-/nuoriso-/musiikki-/taide-/ihmisvihaajana. Minkään yhteisön painostus ei ole koskaan saanut minua muuttumaan, enemmänkin minusta tulee pahansisuisempi ja ehdottomampi. Sitä päivää saadaan odottaa, että vastenmielisyyteni erästä koirayhteisöä kohtaan lakkaa. Internetin ulkopuolella olen kuitenkin lihaa ja verta ja kovin erilainen kuin omat analyysini.

...Se vei koko käden:

Onnin käytöksessä on ilmennyt pikku hiljaa eräs asia, jonka luulen liittyvän Ninjan väkivaltaan. Jos Onnia pitää sylissä, eikä päästä pois Onni muuttuu hysteeriseksi. Aluksi se oli vain pientä murinaa, mutta nykyään se saattaa johtaa hysteeriseen rimpuiluun ja kirkumiseen. Kai se, ettei Onni pääse jostain epämiellyttävästä tilanteesta pois laukaisee pahan muiston. Ninja yritti eilen leikkiä Onnin kanssa, mutta Ninjan leikki oli vähän liian rajua ja se päättyi siihen, että Onni ilmeisesti jäi vähän jalkoihin ja ryömi surkeasti vinkuen pakoon paplarikorini alle. Vaikkei näihin tilanteisiin liity vaaraa tai kipua, Onni ei osaa käsitellä säikähtämistään mitenkään muuten.


Ratkaisuna olemme alkaneet harrastamaan "sylissä on kivaa"-terapiaa. Se on hyvin yksinkertaista. Otan Onnin syliin ja ennen, kun paniikki iskee, lasken takaisin lattialle. Sylistä päästiin siis ilman ylimääräistä rähjäämistä ja kokemus luo positiivisen tunnun tilanteeseen. Otan myös Onnia syliin ja käymme leikkimään. Onni on maha rintani päällä, joten Onni kokee olevansa vapaa eikä tilanteeseen kahlittuna. Sitten höpöttelen Onnille ja Onni lipittää huuliani, retuuttaa tukkaani tai peuhaa lelun kanssa. Onni tykkää todella paljon, jos kantelen häntä ympäriinsä. Silloin ollaan rauhallisena ja nautitaan paikoista, joihin ei muuten päästäisi tai ylettäisi.

Ninjan elämän ensimmäinen nakki:

On ensisijaisen tärkeää, että ongelman tiedostaa tarpeeksi pian, jotta siihen voi puuttua ajoissa. Kuvitelkaa aikuinen chihuahua, joka saa paniikkikohtauksen, jos ei pääse sylistä pois halutessaan ja ehkä muuttuu aggressiiviseksi. Nyt on hyvä hyödyntää pennun sopeutumiskykyä ja omaa kokemustani temppuilevista eläimistä (sillä Onnin käytös ei ole ollut sitä tavallista rimpuilua, mitä olen tottunut saamaan varsinkin kissoilta). Tämä temppuilu ei selviä sillä, että pakotan Onnin olemaan sylissä, mutta jos Onni taistelee vastaan päästän pojan alas vasta, kun ollaan rauhotuttu. Rauhallinen käytös palkitsee siis itse itseään.

Mikäs porkkana tää on olevinaan... Aika lötkö kepiksi... Haisee jännältä:

Onneksi Onni ei pelkää Ninjaa tai minua. Se auttaa, kun rakennamme Onnin turvallisuudentunnetta takaisin.

MUTTA maistuu hyvältä:

Kaikeksi onneksi meidän elämämme ei ole keskiarvolta niin kriisin täyteistä kuin saattaisi kuvitella, mutta minäpä uskallan kertoa koiran omistamisen kurjista puolista (Näen sielunisilmin kuinka joku nyrpistää nenäänsä tässäkin kohtaa ja tuhahtaa närkästyneesti). Mutta uskallan kertoa niistä kivoistakin puolista, vaikka sen uhalla joku saattaisi alkaa haluamaan itselleen pikku chihua.

Onnillekin maistuu nakki:

Kuten kuvista näkyy, koirat ovat saaneet täällä nakkia! Aikoinani, kun jäin allergianjäljitysnalkkiin, jäi Ninjalta saamatta vaikka mitkä epäterveelliset pupunruokaan verrattavat herkut. Olen ollut aika ehdoton dietin suhteen, mutta kaiketi alan vanheta ja höpertyä. Veljeni koira Banton on ollut perheemme kesken 'nakkikoira' ja Ninja oli pentuna ihan kutsumanimeltään Nakki. Jo on aika, että löydettiin herkku, mitä mummolaankin osataan ostaa. Joten, hoi, Big Fat Mama, osta nakkia ja vilkaise, ettei ne sisällä viljaa! Me tullaan huomenna hampparille nimittäin... Kyllä on aika, että Ninja-Nakki lunastaa nimensä!

Lisää nakkia!:

Joissakin kuvissa saattaa nähdä Ninjan nenän yläpuolella haavan. Se ei kuitenkaan ole sodassa tullut vaan on todennäköisesti Ninja on itse repinyt edellisen viikon kuivumisesta seuranneen kuivuman nenästään pois. Meillä on siis kaksi rupinenää täällä.

Mamiiii... Anna lisää nakkia!:

Toissapäivänä oli suuri päivä Onnille, joka kipusi syliini ensimmäistä kertaa itse. Olin polvillani lattialla istumassa ja Onni kipusi syliini katsastamaan. Vähän myöhemmin Onni kipusi takaisin nukkumaan. Kökötin eteisen lattialla pohtien, että eihän tästä raaski mihinkään lähteä.

Siis Nakkihan se oli? Täytyy pitää mielessä:

Jos Onni tekee jotain luvatonta tai satuttaa puremisellaan, en käytä matalaa tai kovaa ääntä vaan yksinkertaisesti päästä korkean iip-äänen tai vihellän. Onni hämentyy, että aika kumma ääni lähtee, kun tekee näin ja ehkä jatkaa tuhmuuksia, mutta toistaessani äänen tai vihellyksen uudestaan, Onni lopettaa ja menee tekemään muita koiruuksia.

Riehuessa ei aina pysy tolpillaan:

Onni on päästänyt kerran aika kovan VUH-äänen. Myös Onni päästi leikin tiimellyksessä korkean vinkulelua kuulostavan äänen ja säikähti sitä itsekin, että mistäs tuo tuli. Eilen Ninjan ollessa syömässä Onni haukahti, että VUH ja Ninja refleksin omaisesti vastasi, että RUF.

Nam, nakkisormi:

Onni tepsutti eilen äitiään vastaan ja heilutti häntää. Häntä on muutenkin alkanut muuttumaan tuuheammaksi ja karvat alkavat pidentyä. Ihan mielenkiinnolla odotan millaisen turkin Onni itselleen kasvattaa.

Leikitäänkö mami, leikitäänkö?:

Onni on keksinyt itselleen nukkumapaikkoja. Olenkin jo maininnut vinyylihyllyn ja sohvan välisen raon, mutta kuulin Bettiltä tänään, että Onni on useampana yönä ollut häntä töistä tullessa vastassa erään hyllyn ja seinän välisessä raossa makkarin oven vieressä. Sieltä kuuluu rapinaa ja kun Betti kipuaa sänkyyn pieni pää ilmestyy tarkkailemaan setää. Voidaanko tästä vetää se johtopäätös, että chihuahuat ovat luolaeläimiä...?

Imettäessä mentiin vallan nurin, kun on niin touhukas olo.
Ninjasta se oli epäilyttävää ja vähän pörhistettiin karvoja:

Ninja on yrittänyt useaan otteeseen tänään leikkiä Onnin kanssa, mutta Onni ei taida Ninjan riehumista tunnistaa vielä leikiksi, mutta tämä antaa minulle toivoa, että äidistä ja pojasta tulee vielä oikeat ystävät.


Ja lopuksi pitkään lupaamani video tai yksi niistä! Enjoy!