Opettavaisia leikkituokioita ja yksi pipi kissa

Heipati hei vaan taas ja leveä virnistys päälle. Ei täällä voi muuta kuin virnistellä, kun seurailee Onnin puuhia.

Tässä odotettu Onnin ensimmäisen elinkuukauden painokäyrä kokonaisuudessaan. Elämme maailmassa, jossa viikossa on seitsemän päivää ja kuukaudessa neljä sellaista. Kuvan saa isommaksi klikkaamalla sitä. Sitä katsellessa tulee mieleen, että olisi yhtä hyvin voinut vasemmalla kädellä yrittää tehdä suoran viivan kulmasta kulmaan, sen verran tasainen se on.


Pelkästään, kun katselee tämän merkinnän kuvia havaitsee kehityksen nopeuden. Yleensä en havaitse muutoksia läheisissä ihmisissä, koska he ovat kertakaikkiaan liian lähellä, mutta Onniin ei päde tämä sääntö. Olen päivittäin havaitsevinani muutoksi Onnin ulkomuodossa ja käytöksessä.

Onni ja uudet sisarukset Kissa ja Virtahevo:

Lelina tiedosti ahdinkoni Onnin syntymättömistä sisaruksista ja toi perheeseemme kaksi uutta jäsentä. Adoptoin ne suurella kiitollisuudella ja ne saivat nimekseen mielikuvituksekkaasti Kissa ja Virtahevo. Onni onkin ollut mielissään uusista sisaruksistaan ja tykkää tapella Virtahevon kanssa lauman johtajuudesta ja nukkua lempeän Kissan päällä.


Onnin päivärytmi on muuttunut täysin, se nimittäin muistuttaa päivärytmiä. Aamutuimaan Onni tulee pentulaatikossa levottomaksi, joten nostan Onnin lattialle sanomalehdelle pissille. Sen jälkeen on kiva vähän leikkiä. Yritän saada herraa nukkumaan pentulaatikossa, mutta viime aikoina se on muuttunut vaikeaksi, koska Onni pääsee kipuamaan sieltä omin neuvoin ulos. Ensin piipitellään ja ähelletään surkeasti. Sitten kurkitaan laidan yli ja Ninja saattaa tulla vähemmän lempeästi murisemaan, että nyt kakara takasin laatikkoon. Siitä ei ole hyötyä, sillä neuvokas mustanaamio riippaa itsensä laidan yli käyttäen hyväksi maanvetovoimaa. On se niin hieno temppu, etten viitsi rangaista nostamalla laitoja tai poikaa takaisin laatikkoon. Yleensä Onni nukahtaakin tyytyväisenä tyynyni viereen tai vaikkapa käteni päälle pyykki-narulla-tekniikkaa hyödyntäen.

Siistimpi versio syömisestä:

Lopulta, kun kampean itseni keskipäivällä ylös (Tunnustan, olen aina ollut yöihminen ja kaiken pirteän ja iloisen inhoaja) siirryn koirien kera olohuoneeseen. Siellä laitan Onnin touhuamaan lattialle omiaan. Onni tallustelee ympäriinsä ja maistelee vähän kaikkea. Onnin ensimmäinen itse saavutettu leikkisuhde oli kameranjalustaan (Alempana löytyy kuva aiheesta). Jalustaa vaanitaan, purraan, nuollaan ja haastetaan leikkiin tassuilla hutkimalla. Ruokin Onnin ja herra ahmii nauhelihaa vaihtelevalla intohimolla. Ninja kyttää lihamönttiä aina yhtä ennalta-arvattavalla intohimolla. Kun Onni väsähtää, saatan siirtää hänet nukkumaan pentulaatikkoon, jos eipäilen liiskaavani hänet epähuomiossa. Tälläistä väsähtäminen-leikkiminen-syöminen-pissiminen-kakkiminen kuviota toistellaan suhteellisen hidastempoisesti koko päivä. Välillä Ninja käy komentelemassa Onnia ja välillä hellyyden puuskassaan imettäessään pissittää, vaikka muuten Ninja on tajunnut, että Onnin pepusta ei tulekaan paistia vaan sitä itseään.

Maistellaan Kissan jalkaa:

Onni sai jo melko pian päähänsä itsenäisen kakkimisen aloitettuaan, että kaksion sanomalehti osa ei ole mikään käymälä vaan osa pesää. Alunperin Onni pidätteli niin kauan, kunnes nostin hänet pois sieltä, mutta nykyään laatikosta kammetaan mamman ärjymisestä huolimatta pois ja tehdään tarpeet johonkin jännään paikkaan, mistä ne saattaisi päätyä vaikka jalkapohjaani. Ei saisi nauraa, mutta kerran Onni kakki Bettin äidin jalalle..

Sitten maistellaan omaa jalkaa:

Onni ottaa jo selkeää kontaktia ihmisiin. Jotkut ihmiset hyväksytään heti ja jotkut on ihan tyhmiä. Onnin ollessa äitini sylissä isäni yritti silittää, mutta Onni kävi murisemaan hurjasti. Kun tuon Onnin kasvojeni lähelle, Onni saattaa haistella ja useimmiten käy nuolemaan suupieliäni. Nuoleminen viittaa kahteen asiaan. Joko Onni ilmoittaa minulle, että olet ihan selkeästi pomo tai sitten Onni kehottaa minua oksentamaan ruokaa hänelle. Kuulemma muutkin koirat kuin emo saattaa tehdä tätä, eli oksentaa tietyn ikäisiä pentuja nähdessään. Imartelevaa ja samalla niin kiehtovaa.

Vaikuttava sivuprofiili:

Onnin fysiikka kehittyy hurjaa vauhtia. Enää ei pyllähdellä ja kierähdellä niin helposti vaan onnistutaan monesti jopa pääsemään eteenpäinkin. Peruuttaminen tosin onnistuu helpommin ja sitä osataan mennä lujaa. Loikkiminen ja kaiken maailman pyrähtely riehumisineen sujuu jo uskottavasti. Kaikkea mahdollista purraan, vedetään, hutkitaan ja vaanitaan. Ninjan häntä olisi Onnista mahtava leikkikalu, mutta Ninja on omistushaluinen ja murisee Onnille. Onni on myös oppinut murinan merkityksen ja peruuttaa sitä kuullessaan. Onni on kuitenkin rohkeampi, kun keskiverto ihminen ja saattaa laittaa tassun murisevan mamman hampaille, että mutsi relaa!


En viitsi paneutua äidin ja pojan monimutkaiseen suhteeseen sen ihmeemmin, ettei Ninjaa vaadittaisi laitettavaksi tassurautoihin, mutta yksinkertaistetusti se on dualistinen. Toisaalta Ninja on oma itsensä ja inhoaa muita koiria syvästi, on mustasukkainen, omistushaluinen ja huomionkipeä. Toisaalta Ninja haluaa poikansa parasta, hoitaa ja paapoo poikaa. Nämä roolit saattavat vaihtua yllättäen ilman selkeää ärsykettä. Yritän puuttua koirien keskinäiseen suhteeseen mahdollisimman vähän, koska koirilla on tapana hoitaa ne ihan itse.


Ensimmäinen hammas puhkesi Onnin ollessa 29 päivää vanha. Sen jälkeen niitä on tullut koko liuta ylä- että alaleukaan. Ylpeydekseni voin ilmoittaa, että Onnilla on äitinsä tavoin 6+6 hampaat. Saattaa tietysti olla, että rautahampaiden tultua joku ei kasvakaan, mutta näin ollen hyvältä näyttää. Onni ei anna pahemmin katsoa suuhunsa ilman tappelua, joten en ole ihan varma purennasta, mutta uusimman tutkimukseni mukaan se on tasapurenta, mikä on chihuilla sallittu. Kaiken kaikkiaan leuka näyttää tilavalta ja hammasrivit suorilta ja tasaisilta.


Bongasin myös Onnilta yhden kiveksen, joten kaikki epäselvyydet herran sukupuolesta voidaan unohtaa. Jäämme siis odottamaan toisen kiveksen saapumista, jotta tiedämme millainen Onni on miehiään.

Onni tekee ystäviä:

Onni on alkanut haukkumaan muutenkin kuin tiedostamattaan unissaan. Pari päivää sitten leikin tiimellyksessä päästettiin muutama tosi hieno 'vuh'. Onni myös inspiroitui Ninjan ovikellohaukusta ja alkoi itsekin tomerasti huudella, että 'vuh vuh vuh vuh'. Volyymi tosin oli niin hiljaisella, että minun täytyi olla kahden metrin säteellä kuullakseni sen.

Jos Onni on tullut yhtään äitiinsä, tietää hän,
että kävyt ovat mahtavia. Kuvassa Onnin ensimmäinen käpy:

Yksi hyvä keino välttää äidin agressioita, on antaa Onnille leluja, jotka eivät ikimaailmassa kiinnostaisi Ninjaa. Valitettavasti Pablo-chihun lutsuttamasta lelusta on hajut kadonneet, sillä Ninja tuli omimaan senkin Onnilta, vaikka aiemmin Ninja ei suostunut vilkaisemaankaan siihen. Sen sijaan Onni voi turvallisesti leikkiä tyhjällä wc-paperirullalla, varpaillani, lakanasta törröttävällä langalla, maton reunalla, Omatunto nimisellä kukkorepulla ja A4:lla. Hupia saimme, kun Onni lähti vetämään talouspaperirullaa pitkin lattiaa ja sain tapahtuman nauhalle (Minulla on yhä sama ongelma saada videot kamerasta ulos).

Onnin yksi bestis:

Ostin Onnille muutamia herkkuluita, jotta saisin pojan puremaan jotain oikeasti siihen soveltuvaa. Ninja omi samantien pekonikierreluun. Nojaa, olkoon. Niin paljon se tuotti Ninjalle iloa.

"PLZ help me! This amazon woman is cruzhing me!":

Onnin silmät eivät ole enää niin siniset. Tarkkailtuani niitä huomasin niiden olevan keskeltä ruskeat ja reunoilta tumman siniset.

Joku pehmolelun näköinen otus uhkaa "Ninjan"
ruokalautasta, pitää sanoa 'murrrrrrr...':

Onnilla on muuten ollut ihan hyvä ruokahalu, mutta eilen (eli 7.4) Onnille ei oikein maistunut nauheliha. En ollut huolissani siitä, koska meijeri on aina hollilla samassa huoneessa. Kävin tänään ostamassa läheisestä lihakaupasta todella tuoretta nauhelijaa ja selvisi sekin miksei eilen ruoka maittanut: se ei ollut enää ihan tuoretta. Onni osaa siis chihujen tärkeimmän rotuominaisuuden eli nirsoilun.


Mainitsin aiemmassa merkinnässä, että vein nuoremman kissani Pikkusiskon eläinlääkäriin, mutten jaksanut avautua vielä silloin miksi. Piipii vietiin aiemmin eläinlääkäriin, koska oli pudonnut rappusia alas tavarakasan kera ja leuka oli turvonnut. Olin tällöin Jyväskylässä ja opastin vanhempiani viemään Piipiin eläinlääkäriin, jos turvotus ei viikonlopun aikana laskenut. Piipiin leuka tutkittiin, se oli kunnossa ja neiti sai kipulääkettä. Eläinlääkäristä opastettiin, että Piipii kannattaisi tuoda näytepalanottoon, jos turvotus ei laskisi. Tajusin vasta vähän aikaa sitten tarkistaa miltä Piipiin leuka näyttää. Se ei ole kenellekään muulle turvallinen toimenpide, mutta sain tarkastettua koko suun. Alahuuli oli osittain turvonnut, kuivunut ja roikkuvan näköinen. Hampaat olivat hohtavan valkoiset (Eikä Piipiiltä ole koskaan poistettu hammaskiveä!) ja ikenet vaaleat. Varasin ajan näytteenottoon.


Minulta pääsi muutama kyynel, kun kauhuissani ajattelin, että onkohan Piipiillä syöpä ja joutuisin menettämään näin pian toisen rakkaan kissan (Rakkautta Suuren Mustan eli Maxin muistolle). Syöpäkasvaimilla tosin ei ole tapana muuttaa sijaintiaan muutaman viikon aikana, joten kylmäpäisesti lakkasin ajattelemasta koko asiaa.

Virtahevo antaa vetää hännästä:

Lopulta tulokset tulivat labrasta ja selvisi, ettei Pikkusiskolla ole syöpää tai mitään tappavaa tautia vaan kissan nassua vaivaa granulooma. Kyseinen sairaus on todennäköisesti allergian aiheuttamaa ja koska oireita on vain huulessa viittaisi se siihen, että Piipii on allerginen jollekin ruoka-aineeni. Nyt olemme aloittaneet diettiruoan, Piipii saa antibioottia kaksi kertaa päivässä pillerinä ja tänään aloitettiin kortisonipillerihoito. Tarkoitus on ensin saada kaikki oireet pois ja eliminaatiodietin kautta paikallistaa mikä aiheuttaa allergiaa. Kun oireet puhkeavat uudestaan, on Piipii syönyt allergian aiheuttajaa. Jos allergian aiheuttajaa ei löydy, joutuu Piipii loppu iäkseen kortisoni kuureille, vaikkei sitä soisikaan kolmevuotiaalle kissalle.


Huomaan kyllä tilanteen ironisuuden. Olen itse vähän kaikelle allerginen, koirani on allerginen ja kissani, jolla on koiraani vain kuukauden ikäero, on myöskin allerginen?

Ninja näyttää pikkuveljelleni miehen paikan:

Kysyin mieli mustana eläinlääkäriltä, että kannattaako Pikkusiskon tehdä pentuja, että onko sairaus periytyvää, vaikuttaako se raskauteen? Granulooman periytyvyydestä on aika vähän tietoa, mutta eläinlääkäri pitää sitä enemmän ei-periytyvänä. Kortisonikuurin aikana ei kannata ainakaan yrittää tehdä pentuja (alentavat raskauden mahdollisuutta), mutta muuten eläinlääkäri ei nähnyt siihen estettä. Odotin, että hän olisi sanonut minulle jotain tyyliin "Ei kissanpentuja kannata vartavasten teettää, haette vaan eläinsuojeluyhdistyksestä jonkun kaltoinkohdellun puolikaljun kesäkissan", mutta hän sanoikin: "Piipiillä on niin ihana luonne, että olisi sääli, jos sillä ei tekisi pentuja" ja huokaisi päälle. Pikkuveljeni iloksi päätin kuitenkin, että Hannibalin pallit saavat nyt lähteä. Piipiillä ja Hannibalilla ei ole koskaan synkännyt, joten kai se on nyt uskottava, että ne eivät tykkää toisistaan edes silleen. Eläinlääkärin ajatus tästä: "On kuitenkin hirveesti muitakin tosi kivoja kollikissoja". Ensi keskiviikkona Hannibalilta lähtee pallit ja toivottavasti pikku terroristi lopettaa myös kaiken merkkaamisen vähemmän söpösti kuin suupielellään.


On täällä tapahtunut jotain erityisen iloistakin ja yllättävää. Ninja kävi leikkimään viime yönä Onnin kanssa! Ninja tökki etutassuillaan peppu pystyssä Onnia kevyesti ja Onni riehui. Kummallakin heilui hännät hurjasti. Vaikka tässä päivän mittaan on ollut erinäisiä "mun patja!", "mun luu!", "mun hengitysilma!" tyyppisiä rähinöitä, äiti ja poika leikkivät taas illalla. Tosin Onnia ei leikittänyt, mutta Ninja peuhasi, hutki Onnia tassuillaan, katseli pääkenossa, pyöri peitolla ja leikkisästi tarttui Onnia kurkusta kiinni. Kun Onni sitten innostui ja kävi vetämään äitiään viiksistä, ei leikki ollut enää Ninjasta kivaa. Touhu päättyi imetyssessioon.