Mr Naksu Pakki owns the World

Nyt on todellakin tullut se historiallinen viikko, jolloin painokäyrä ei ole ollut vain tiukkaa ylämäkeä. Syykin on aika ilmeinen: Ninja on ollut sitä mieltä, ettei Onnia tarvitse imettää ja samaan aikaan Onnille ei ole maistunut kiinteä ruoka kauhean hyvin. Ei huolta, Ninja on kuitenkin imettänyt ja loppuviikkoa kohden siitä ollaan taas innostuttu enemmän. Onni on myös kiinnostunut kiinteästä ruoasta enemmän. Tänäpäivänä ruokavaakani ilmoittaa Onnin olevan vakaasti reippaasti yli 900g painava. Ninja painoi rokotuskortin mukaan 12 viikkoa vanhana saman verran... Tosin olen huomannut isoille koirille suunnattujen vaakojen heittävän Ninjan painon roimasti ylä- tai alakanttiin. Eipä sillon tullut mieleen punnita koiraa JOKA PÄIVÄ.

Onnin leluja, karvanpoistotarramasiina, talous- ja vessapaperirulla:

Mitäs meille kuuluu? Hyvää, hyvää, kiitos kysymästä. Me vietämme täällä pääsiäistä pääasiallisesti samalla reseptillä kuin kaikkia muitakin päiviä. Koirat nukkuvat ja kuuntelemme Bettin kanssa Jukka Perkosen & Mikko Kuustosen Profeettaa. En ole ihan vakuuttunut tästä. Tykkäsin enemmän edellisistä levyistä, Jefersson Starshipistä.

Ninja ja kasa jotain ihanaa:

Mitäs haperon latvani keskusyksikkö, aka the vihko, kertookaan koirien elämästä...

Eilen aamulla Onni piipitti pahvilaatikossa ja perinteisesti nostin herran pissille lattialle ja sitten takaisin pahvilaatikkoon, jossa ei tietysti enää haluttu nukkua, joten nostin Onnin nukkumaan viekkuuni (Teknisesti ottaen tyynyn ja laatikon eristämään alueeseen, jossa on viltti ja joka on aikalailla pahvilaatikon kokoinen). En tiennyt paljon kello on, mutta kehoni ilmoitti, että liian vähän, mutta Onni oli ilmeisesti erimieltä ja kävi riehumaan. Herra repi lävistyksiäni ja raateli sormiani. Lopulta horteessa ja nääntyneenä pyysin Bettiä nostamaan Onnin lattialle, "Riehukoon siellä keskenään". Jonkun ajan kuluttua lattialta kuului iip piip piip ja kehotin Bettiä nostamaan Onnin takaisin. Selvisi syykin, miksi Onnille ei uni maittanut. Herra oli kakkinut matolle kolmeen kohtaan ja pissinyt sängyn alle. Onni ei ollut keksinyt muuta keinoa herättää huomiotani kuin armoton riehuminen. Päivällä sanoin Bettille: "Ja sähän voit siivote ne kakat pois. Homma sopis sulle". Hekoheko.

Ninja: "Tule senttikin lähemmäs jauhelihaa, niin suolestan sinut".
Onni: "Uuu! Kiva paperi!":

Kun Onni pääsi takaisin viereeni, hän ei halunnutkaan nukkua omissa oloissaan vaan hakeutui poskeani vasten tyynylle. Ninjallakin oli tapana nukkua siinä pikkuisena, pää vielä kaulaani vasten. Myöhemmin Onni mönki hiusteni sekaan nukkumaan. Voi sitä liikuttavuutta.


Leikkasin eilen kulkuaukon kaksioon. Tuntui epätarkoituksenmukaiselta pitää korkeita laitoja aitana, jonka yli Onni kuitenkin ähellyksen saattelemana pääsee. Onni oppi pian käyttämään sitä. Kai tänne voisi monestakin syystä laittaa pentuaitauksen, mutta se tuntuu jotenkin liioittelulta. Herra ei ole hoksannut edes mennä sohvan alle tai osoita muutenkaan mitään taipuvaisuutta tuhoamiseen tai itsetuhoisuuteen. Olen kyllä jatkuvasti kiitollinen, että valitsin chihuahuan rodukseni. Onnilla on muutenkin taipumus pyöriä tietyissä paikoissa ja tutkimusmatkoille lähdetään varovasti. Ne yleensä keskeytyvät mielenkiintoisemman puuhan hoksattua, kuten käsilaukkuni tutkiminen tai vaatekasassani möyriminen.

Joskus katselen Ninjaa.
Siis todella katselen.
Ja Ninja näyttää niin kauniilta silmissäni.
Jokainen karva tuntuu olevan aseteltu juuri oikein.
Täydellinen symmetria ja tarkoituksenmukaisuus.
Sanat eivät kuitenkaan riitä kuvaamaan,
mitä tunnen,
kun vinosti hymyillen tarkkailen koiraani.

Okei, perun vähän puheitani siitä, että Onni tajuaa kulkuaukon merkityksen. Herra näki laidan yli äitinsä ja kurkotteli tassut laidan päällä, mutta istahtikin laitaa tuijotellen ja päästi pienen surkean vinkaisun. Kurkotin käteni Onnia kohti ja poika nousi aivan super liikuttavasti kahdelle jalalle ja nostin hänet nenä kulkuaukkoon päin. Onni kääntyi mennäkseen laidan viereen uudestaan, mutta olin näkevinäni pienen valon syttyvän Onni pään yläpuolella ja herra kääntyi kulkuaukkoa kohti ja tallusti äintinsä luo tissille.



Onni oli kehittänyt itselleen nukkumapaikan sohvan, vinyylihyllyn ja läppärilaukun väliin. Aika säälittävän liikuttava tukikohta, sanonpa vaan. Onni mönki sinne monesti nukkumaan. Jostain syystä Onni ei ole koskaan pyrkinyt oma-aloitteisesti nukkumaan kaksioon, mutta on nukkunut siellä tyytyväisenä, jos hänet sinne on nostettu. Siirsin kaksion Onnin kolon eteen. Havaitsin, että uusi kulkuaukko on rohkaissut Onnia menemään kaksioon. Kaksio vain sijaitsi jotenkin huonossa paikassa aiemmin.

Onnin yhden chihuahuan yksiö:

Kuvien kukkoreppu on muuten Onnille kova hitti. Tälläkin hetkellä sitä vedetään turpaa oikein olan takaa. Hyvä, että perssulat pysyvät kiinni kukossa. Jalkaa myös pistetään poikki. Mummon pikku tappajakoira <3


Tänä aamuna taas Onni huomasi Ninjan pälyilemässä jalkopäässäni ison tyynyn päällä. Onni lähti pienen koiran itsevarmuudella suunnistamaan äitiään kohti ja yllättäen Ninja tuli puolimatkassa vastaan ja kävi imettämään. Ninja ei tuntunut olevan siihen kuitenkaan tyytyväinen vaan käveli hitaasti kasvojani kohti, mutta sitten päättikin mennä jalkopäähän. Hitaasti, koska Onni roikkui ahnaasti tississä kiinni. Ennen, kun tajusinkaan esitys oli ohi ja Onni teki patjalle jälleen pisut. Ups.

Hmm... En nyt tiedä onko tämä sattumaa vai mitä, mutta Onni on nyt monta kertaa peräkkäin noussut kurottelemaan kättäni kohti, kun olen ojentanut sen Onnin eteen. "Ota minut syliin?" Ehkäpä toiveajattelua vielä.

Varastetun käsineen mysteeri:

Onni teki tänä aamuna todella ninjamaisen tempun. Olin laskemassa Onnia lattialle, mutta pidinkin vielä takatassuista kiinni. Ninja käy aina venyttelemään makeasti siinä asennossa ja yllätyksekseni Onnikin kävi venyttelemään pitkään ja hartaasti. Kun herra on tuollainen naksu pakki, vaikutelma on virnistyksen arvoinen.

Olin paijaamassa Onnia tuossa asennossa,
kun Ninja pomppasi selkääni.
Inspiroitui alistettuaan pikkuveljeäni?
Mitä vielä on luvassa?!?
Onko ihmiskunnalla toivoa???:

Onnin silmät ovat jo melkein ruskeat. Enää pieni sininen rinkula kiertää iiriksen reunaa. Kun herran tuo kasvojen lähelle, silmät eivät harita yhtään vaan Onni osaa kohdistaa ja tarkkailla. Yleensä Onni nuolaisee huulia ja ehkä puraisee nenästä.


Onni seurailee minua pitkin asuntoa. Joku kysyi seuraako Onni Ninjaa. Joskus, muttei kauhean usein, koska Ninja yleensä joko kipittää tosi lujaa tai juoksee. Onnilla ei ole hajuakaan minne Ninja milloinkin loikkii. Minua sen sijaan on helppo seurata, koska tömistelen menemään ja olen muutenkin ennalta-arvattava ja laiskanpulskea. Olen jalat, joiden kimppuun on turvallista hyökätä.

Betti ja iloinen pieni koira:

Voisi kai sanoa, että monet Ninjan ja Onnin väliset yksipuoliset kärhämät alkavat siitä, että Onni tahtoisi leikkiä ja ilmaisee sen puremalla Ninjaa. Ninja ei käsitä sitä ja on hyökkäävällä puolustuskannalla. Koirien välinen yhteisymmärrys kuitenkin kehittyy ja Ninja on jopa poistunut paikalta ja Onni puolestaan on perääntynyt murinan kuullessaan. Pikkuhiljaa he oppivat kommunikoimaan keskenään koiraa.

Ninjan kauriin katse. Bettin kommentti tästä kuvasta, "Ninja näyttää tytöltä":

Ei pidä koskaan aliarvioida chihuahuan halua olla omistajansa lähellä. Syystä tai toisesta Ninja oli ajaututunut sohvatyynyn ja takalistoni väliin oikein ahtaaseen ja litistävään koloon nukkumaan. Betti tuli nauramaan Ninjalle ja kuvasi Ninjan "mukavan nukkumispaikan".

Places to put chihuahua in:

Olen tässä yrittänyt saada Onnin syömään lautaselta. Se ei olekaan sitten niin helppo juttu kuin luulisi. Onni yleensä ignooraa lattialla olevan lautasen ja suuntaa tekemään jotain mielekästä. Voisihan sen lautasen jättää esille... Okei, ei voi, koska ahne Ninja-mami tulisi ja salamannopeasti ahmisi poikansa pienen aterian kupuunsa. Näin on tapahtunutkin jopa valvovien silmieni alla.

Onni kävi ruokalautasella piipahtamassa:

Laitoin tänään lautasen lattialle Onnin ja minun väliin. Toivoin, että Onni joutuisi esteen tultua noteeraamaan lautasen, mutta sain hyvät naurut, kun Onni kiisi minua kohti suoraan lautasen yli ja uitti kaikki tassunsa siinä. Herra liukastui, jähmettyi paikoilleen ja kävi ihmettelemään, että mitä oikein tapahtui, muttei edes vilkaisutkaan tassujensa suuntaan.

Ja tassupesulle:

Sain tänään Bettin kanssa erityisen hienoa materiaalia videolle. Tattadadaa, kerrankin kuvasimme digipokkarilla. Laatu ei ole päätähuimaavaa, mutta minun on mahdollista editoida materiaali huomenna ja julkaista se. Videokameran matsku odottaa vierailua Mikko-serkulle, joka purkaa sen ulos kamerasta. Malttakaahan siellä kotikatsomoissa.


Kerronpa uusimman tuotoksemme juonen tässä. Ensin minä riehutan Onnia kädelläni ja herra painelee täyttä ympäriinsä. Sen jälkeen Matti käy riehuttamaan Ninjaa lelun kanssa ja he päätyvät vetämään lelua hampaillaan. Välissä kuvataan minua ja Onnia, jotka tuijotamme mykistyneinä toisten riehumista. Sitten minä riehutan vielä Ninjaa ja paijaan kunnolla päälle.

Kuvasi miten tahansa, Onni näyttää valokuvissa paksulta nakilta eikä eloisalta ja vilkkaalta taapertajalta, joka osaa vaikka mitä temppuja neljän tassun varassa. Ehkäpä tuleva julkaisumme valaisee millainen herran aerodynamiikka on. Takaan, se on mielenkiintoinen.

Ninja putsailee Onnin korvaa imetyksen yhteydessä:

Lopuksi voisi vielä kertoa, että Onnin korvat näyttää vähän siltä kuin olisivat nousemassa lähiaikoina pystyyn. Ilmeisesti minun on peruttava sanani, että Onni olisi hylje, virtahepo tai pökäle. Koiraisuus tulee esiin päivä päivältä enemmän. Vuh teille.