Naskalit, nauhelihaa ja kakkakepponen

Arvatkaas mitä? Minua ei huvita julkaista kaikkia kivoja kuvia, joita tällä viikolla on otettu tai kertoa kaikkia kivoja tapahtumia, joita on tapahtunut. Ehkä oloni on aiheesta tai aiheetta hieman vainoharhainen, mutten jaksa innostaa juntteja lähettelemään enempää kommentteja periaatteella "silmäilin vähän blogia". Me jatkamme täällä toimintaamme, kuten olemme toimineet tähänkin asti, olen vain katsonut asiakseni karsia julkaistavaa materiaalia ja siirtää läheiseni todistajansuojeluohjelmaan, heille on annettu uusi identiteetti uudessa lokaatiossa. Nyt kun joku "silmäilee vähän blogia" saattaa hän tuntea ylemmyydentunnetta: eipä näy kuvissa niin montaa ihmistä, on näköjään parantanut tapansa. Enkö olekin ovela, kun kerron suunnitelmastani julkisesti tässä? Ei sillä väliä, trollit ja besserwisserit eivät jaksa lukea näin pitkiä kappaleita loppuun asti.

Onnin ollessa hyvin hyvin pieni Lelina kysyi Onnilta erilaisia kysymyksiä ja tulkitsi liikahtelun vastaukseksi 'kyllä'. Kysymyksiin 'oletko virtahepo' ja 'oletko hylje' Onni vastasi kyllä. Minä kysyin 'oletko pökäle' ja Onni ilmaisi hyvin vakaasti olevansa pökäle. Koiraihmisten kannattaa siis lopettaa koko blogin lukeminen, koska Onni ei olekaan koiranpentu vaan virtahepo, hylje tai pökäle. Ehkä herran kasvettua meille selviää mitä lajia hän on.


Noniin, palatkaamme niinkin tylsään asiaan kuin Onniin ja Onnin kehitykseen. Melko pian herran syntymän jälkeen minulle selvisi, että herralla on selviytyjän luonne ja todella hyvä ruokahalu. Hengenvaarallisesta ripulista huolimatta Onni jatkoi lihomistaan tasaisesti eikä loppua näy, kuten painokäyrä näyttää. Painoa on tällä hetkellä 685g eli lähipäivinä eli huomenna menee rikki 700g. Minulle vakuutellaan, että vauhti hidastuu pian tai pysähtyy kokonaan. Sitä siis odotellessa.

Äejä:

Tämän linkin takaa löytyy chihuahuan painonkehityskaavio. Vähän, kun selailee alas löytyy tiedot myös grammoina. Katsotaanpas siis tarkemmin kuinka Onni kehittyy tilastojen valossa. Eli Onnin syntymäpaino oli 130g eli kaavion mukaan lähinnä 127,5g. Onni on nyt 3 viikkoa vanha eli kaavion mukaan Onnin pitäisi painaa 397g... Kun 3 viikkoa tuli täyteen painoa oli sen 620g... Hmm... Kaavion mukaan Onnin pitäisi siis olla 6 viikkoa vanha!

My long haired lover<3:

Miksi katson Onnin olevan terve koiranpentu? Olisihan minulla 'hyvä syy' uskoa, että olen pilannut Onnin elämän ja Onnista ei tulekaan koiraa (vaan virtahepo, hylje tai pökäle). Kuitenkin totuus on, että painon lisäksi Onni kehittyy muutenkin. Onni ei ole valtava pallo, vaikka komean kessin omistaakin. Onni alkoi treenaamaan kävelyä 15 päivää vanhana ja siinä hommassa edetään kovaa tahtia.

Sen lisäksi pidän yhteyttä asiantuntijoihin, jotka ihastelevat Onnin kehitystä, eivät kauhistele. Kävin eläinlääkärissä Piipiin kanssa (kerron miksi jahka tiedän itsekin todellisen syyn), jossa meillä on vuosia kestänyt hoitosuhde viiden eri karvanaaman kanssa. Juteltiin siinä kissoista erään eläinlääkärin kanssa ja hän huokaisi: "Näkee, että te pidätte huolta eläimistänne. Kunpa mä syntyisin seuraavassa elämässä kissaksi teidän taloon".

Tulee mieleen vanha tarina yhe- ja kahekäe leiväst:

Tietävätkö rakkaat lukijani millaisia ovat häiriintyneet ja stressaantuneet koiranpennut? Niillä ei ole tapana kasvaa ollenkaan, ne ovat kaikesta kehityksestä jäljessä, ne ovat apaattisia, vuorovaikutuskyvyttömiä eivätkä ne välttämättä selviydy hengissä. Ne eivät todellakaan kasva hurjaa vauhtia! Kuka tahansa eläinlääkäri tai kokenut kasvattaja voi sanoa samaa.

Vaihdetaan neniä:

Katsoin kerran dokumenttia itä naapurimme orpokodeista, joissa vauvoja ei pidetty sylissä, niiden perustarpeista ei huolehdittu ja ne makasivat yksin kaiket päivät. Ei niistä ihmisparoista tule koskaan empatiaa ymmärtäviä ihmisiä (Niin siellä sanottiin. Ne jäävät jotenkin... viallisiksi). Ne eivät tule ymmärtämään yhteiskuntaa, eivätkä kykene elämään laitoksien ulkopuolella (Lääkärin mielipide, kun keskustelimme asiasta). Ei perustarpeiden tyydyttäminen ole ainut asia, mitä vauva tarvitsee vaan lohduttavaa lämmintä syliä, joka takaa turvan.

Eikä koiranpennut poikkea tässä ominaisuudesta. Ne eivät elä pelkällä tarpeiden tyydyttämisellä vaan ne tarvitsevat fyysistä läheisyyttä. Miksi palasin tähän asiaan? Koska läheisyydellä, jonka tarjosin Onnille, koska Ninja ei sitä silloin aluksi halunnut antaa, on myös yksi tärkeä osa koiranpennun kehityksessä ja siinä, että Onni on heikosta alustaan huolimatta ponnistanut elämään vahvana yksilönä.

Jos ihmisten ja eläinten (tai nimenomaan ihmisvauvojen ja koiranpennun) samankaltainen kehitys kiinnostaa, kannattaa lukea Tarja Matilaisen Maailma pennun silmin. Erittäin mielenkiintoista luettavaa, vaikka olisinkin toivonut, että yhdestä ikäryhmästä olisi koottu kaikki saman otsikon alle, kun taas kirja lähestyy aihepiiri kerrallaan.

Piiloudun pahaa maailmaa pakoon Onnin taakse:

Tarjosin Onnille kolmannen elinviikon kunniaksi jauhelihaa. Pennuilla on tapana ottaa jauhelihasuiro suuhun ja sylkäistä se ulos. Tätä tapahtuu jonkun aikaa, kunnes pentu tajuaa, että tämähän on itseasiassa hyvää ja täyttää massun. Mitähän meidän Onni teki? Kävi lipittämään kättäni hurjasti, lopulta sai suiron suuhunsa ja yllätyksekseni nielaisi sen. Tarjosin muutaman suiron lisää ja Onni etsi niitä käsistäni väkivaltaisesti, kuten äitinsä nisää. Ohhoh, sanonpa vaan, vaikken nyt ollut niin yllättynyt tästä käänteestä. Videoin tapahtuman, mutten vielä osaa ottaa sitä ulos kamerasta, joten joudutte odottamaan videon ilmestymistä. Olen nyt tarjonnut pari kertaa päivässä jauhelihasuiroja kädestäni ja Onnilla on niihin suuri himo, VIHDOINKIN OIKEAA RUOKAA. Aluksi kiinteää ruokaa annetaan vain vähän, jotta toisen elimistö ehtii tottumaan siihen eikä massu mene sekaisin. Piakkoin aion tarjota myös kermaviiliä ja asteittain siirrymme survottuihin mössöihin, turvotettuihin penturaksuihin jne.

Ninja odottaa ruokaa kiltisti Bettin keikkamatolla:

Jos asiaa käy enemmän ajattelemaan, niin huomaa, että lähes kaikki asiat on mahdollista tehdä monella tavalla. Minkä ikäisenä koira pitäisi madottaa? Mitä pennulle antaisi ensiruoaksi? Pitääkö kynsiä leikata? Yhtä totuutta ei ole. Kuulin juuri kasvattajasta, joka suositteli koiran kuristamista koulutusta tukemaan (Ei ollut chihujen kasvattaja, tiedoksi). Myös ihan 2000-luvulla julkaistuissa kirjoissa todetaan, että "sukusiitos on kokeneelle kasvattajalle hyvä työväline". Minulla on tapana soveltaa monessa suhteessa ihmisiin ja koiriin samaa moraalia ja ihmettelen ihmiskunnan kieroutuneisuutta.

Aika kamalaa luettavaa chihuahuasta tuolta Wikipedian puolelta. Ihme, ettei koirapoliisit (eikä edes kielipoliisit!) ole puuttuneet siihen. Huonoa kielenkäyttöä ja arvailua 'asiatekstissä'. Ei näin... Muutenkin kaikki stereotypioihin (Kirjoitin ensin freudilaisen lipsahduksen, stereotypoihin :D vaikka voisihan sen niinkin sanoa) noojaavat ja ilmeisesti lapsille suunnatut koirakirjat ovat hirvittävää luettavaa.


Onni on siis painonsa puolesta kolme viikkoa edellä ja muilta taidoiltaan viikon edellä kehityksestä. Näillä asioilla ei ole mitään merkitystä sinänsä, koska koiranpennut ovat yksilöitä ja kehittyvät ihan omaan tahtiinsa. Pidän tätä vain mielenkiintoisena asiana ja todisteena, että olen ilmeisesti tehnyt jotain oikein.


Onnille on myös alkanut kehittymään luonnetta. Jos johonkin asiaan ollaan tyytymätön niin herra murisee. Ei se paljon murinalta kuulosta, ainakaan Ninja ei sitä tunnista. Esimerkiksi, kun otin joitain kuvia Onnista kämmenelläni, niin herra perinteikkäästi nukahti lämpimälle alustalle. Vähän paijasin poikaa ennen, kun olin siirtämässä häntä pois ja Onni murisi minulle. Ilmeisesti minulle viestitettiin, että 'nainen, älä häiritse uniani, mene pois'. Kyllähän minä menisinkin, mutta tarvitsen käteni mukaani... Myös syötettyäni nauhelihaa silitin Onnia sen jälkeen, mutta poikapa kävi murisemaan, että 'nyt nainen sitä pötyä lisää pöytään, loppu lääppiminen!'. Onni alkaa muodostamaan omaa tahtoa ja käsitystään maailman menosta. Kynsien leikkaaminenkin aiheutti närkästystä, koska tassua ei saatukaan sinne minne se haluttiin. Ei huolta, nämä pettymykset eivät aiheuta koiranpennulle traumaa vaan opettaa, että maailma ei pyörikään vain hänen ehdoillaan.

Siinä kohtaa monet kasvattajat tekevät virheen, kun eivät ymmärrä, että ei se koiranpentu tuskaansa huuda vaan testailee ympäristöään. Kutsuttiinkos tätä kehitysvaihetta 'herkäksi vaiheeksi'? Koiranpennun täytyy oppia kestämään ja käsittelemään kriisitilanteet omalla tavallaan ja jos ihminen tarjoaa niihin ratkaisun paijaamalla, lohduttamalla ja lässyttämällä pentu ei opi itse käsittelemään näitä asioita.

Sanoisin Onnin ensimmäisen kriisin olleen, kun pesin vedellä pepun ja se aiheutti aluksi hirveää kiljuntaa. Otin pojan hetkeksi vedestä pois, olin hiljaa (olisin jatkanut normaalisti puhumista, jos olisin sillä hetkellä puhunut) ja jatkoin pesemistä. Tämän jälkeen Onni on vain killitellyt minua, jos olen joutunut vähän siistimään. Hössöttäminen, oman pulssin kohoaminen, tilanteesta pois vieminen olisi antanut ymmärtää, että tässä tilanteessa on todellakin jotain pelättävää.

Ninja kiipesi pöydälle tutkimaan pentukoria:

Ehkä minä pääsen vielä tästä ärsyyntyneestä kirjoitustyylistäni pois, mutta koska kukkalähetystä anteeksipyynnön kera ei ole saapunut ovelleni, niin minulla ei ole mitään syytä olla anteeksiantavainen tai ystävällinen.

Ninja kävi tuijottamaan minua pentulaatikosta häntä koipien välissä ja kävin paijaamassa toista, että mitäs sinä nyt murjotat, kun huomasin sanomalehdellä kakkakikkareen. Sitten huomasin pissin. Onni oli pissinyt ja kakkinut omatoimisesti sanomalehdelle ja nyt liukasteli omassa ulosteessaan. Ninja oli tuijottanut minua apua anoen, että hei plii-iis. Kävin pesemässä täysin rauhallisena pysyttelevän Onnin, joka oli tassuja myöten kakkainen. Vaikka toteutus olikin vähän niin ja näin, niin suunta oli oikea. Voi Onni!